torstai 18. toukokuuta 2017

Southern Highlands - Kartanoromantiikkaa New South Walesin maaseudulla

Suuntasimme pääsiäisen kunniaksi rentoutumaan Southern Highlandsille New South Walesin maaseudulle Sydneyn lähialueelle. Idylliset maalaismaisemat ja kartanohotelli tarjosivat romanttiset puitteet ja sain tuntea itseni kuin paronittareksi entisajan elegantissa Englannissa. 


Oli jo aikakin suunnata Southern Highlandsin alueelle! Pittoreski Southern Highlands on ehdottomasti New South Walesin tuntematon helmi, jolla on paljon tarjottavaa. Alueen hurmaavan persoonalliset pikkukaupungit - kuten Bowral, Mittagong ja Berrima - ovat kuin suoraan entisajan elegantista Englannista. Eipä siis mikään ihme, että monet varakkaat sydneyläiset ovat perustaneet kakkoskotinsa juuri sinne. Syksyinen pääsiäisviikonloppu oli mainio ajankohta vierailla alueella ja viikonloppu sujui varsin rentouttavissa tunnelmissa. Teimme kävelyreissuja alueen lukuisia vesiputouksia jahdaten, nautimme raikkaasta ilmasta ja ihailimme upeassa väriloistossaan hehkuvaa idyllista luontoa. Southern Highlands on lisäksi aivan mahtava foodie-kohde. Alueen syvä vulkaaninen maaperä tarjoaa oivallisen kasvualustan paikallisille tuotteille sekä viileän ilmaston viineille, ja alueelta löytyykin monia mahtavia viinitiloja. 


Southern Highlands sijaitsee noin 110 kilometrin päässä Sydneystä lounaaseen, ja sinne pääsee myös kätevästi junalla. Alue sopii siis mainiosti sekä päivä- että viikonloppureissuksi. Southern Highlands on ollut omalla to do -listallani jo pitkään, aikaisemmin olemme ainoastaan pysähtyneet siellä parilla viinitilalla Canberran-matkan varrella. 

Majoituimme tyylikkäässä Peppers Manor House -hotellissa Sutton Forestissa. 1920-luvulla rakennettu kartano oli alunperin alueen kuuluisan Katersin perheen koti, ja se on säilyttänyt kunnioitettavasti aikakauden charminsa. Iltaisin istuskelimme hotellin grand hall -olohuoneessa takkatulen äärellä punaviiniä siemaillen, ja tunsin itseni todellakin kuin kartanon paronittareksi. Aivan huikea elämys! 




Nautimme myös herkullisen degustation-dinnerin hotellin palkitussa Katers -ravintolassa. Ravintola käyttää paikallisia sesonkituotteita ja tarjoaa todella romanttiset puitteet. 




Idyllisia maalaismaisemia, huikeita vesiputouksia ja mahtavia viinejä - Southern Highlands on kuin Blue Mountains ja Hunter Valley yhdistettyinä, mutta ilman turistirysiä. Sinne tulemme varmasti palaamaan vielä monta kertaa. 


Seuraa Eliza Does Oz blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

torstai 11. toukokuuta 2017

Suomen passin uusiminen netissä ulkomailla - Kootut ohjeet

Pari vuotta sitten voimaan tullut uudistus passin uusimisesta verkossa on ollut varsin mieluisa uudistus etenkin meille ulkosuomalaisille. Täällä Australiassa passin uusiminen tarkoitti aikaisemmin pakollista reissua Canberraan Suomen suurlähetystöön tai passin uusimista Suomen-reissun yhteydessä. Oman passini vanhenemispäivä alkoi lähestyä, joten ei muuta kuin systeemiä testaamaan. Miten hoitui Suomen passin uusiminen kokonaan netin kautta Australiasta käsin ja paljonko prosessi maksoi? Kokosin yhteen konkreettiset ohjeet, miten prosessi hoituu sohvalla istumalla. Toivottavasti näistä ohjeista on hyötyä myös muille ulkosuomalaisille. 


Vaatimukset passin uusimiseen verkossa
- näiden kriteerien tulee täyttyä, jotta passin uusiminen verkossa on ylipäätään mahdollista:

  • Sormenjäljet ja allekirjoitus on otettu edellistä passia varten enintään 6 vuotta sitten, 
  • Nimi on edelleen sama kuin edellisessä passissa, ja 
  • Tunnistautuminen poliisin verkkopalveluun suomalaisilla pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. 

Passin uusimisen toimitusajat ja hinnat:
  • Normaali passi: toimitusaika 5-8 arkipäivää, 44 €
  • Pikapassi: toimitusaika 3-5 arkipäivää, 61 €
  • Expresspassi: 1-2 arkipäivää, 79 € (Nouto vain Helsingin Pasilan poliisitalolta tai Helsinki-Vantaan lentokentän poliisin toimipisteestä; tämän voi valita hakemusta tehdessä). 

Tässä konkreettiset ohjeet, miten prosessi hoituu:

1. Passikuvan ottaminen

Passikuvalla on tarkat laatuvaatimukset, jotka löydät suomeksi täältä ja englanniksi täältä. Ohjeisiin kannattaa tutustua ennen kuvan ottamista. Kuvan voi ottaa valokuvausliikkeessä tai ottaa vaikka itse, kunhan vaatimukset täyttyvät. Olin tulostanut edellä mainitut ohjeet mukaan ja marssin valokuvausliikkeeseen, sillä halusin varmistaa että kuvasta tulee kerralla laatuvaatimukset täyttävä. Valokuvausliike lähetti kuvan elektronisen version suoraan sähköpostiini. 

2. Passikuvan lataaminen lupahallinnon valokuvapalvelimelle

Kirjaudu sisään lupahallinnon valokuvapalvelimelle - tämä vaatii tunnistautumisen suomalaisilla verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Valitse "uusi kuva" ja täytä tarvittavat tiedot ja etsi passikuva tietokoneeltasi (kuvan on oltava .jpg-muodossa) ja lataa se kuvapalvelimelle. Tästä lähetetään sinulle koodi sähköpostilla/tekstiviestillä, jonka tarvitset myöhemmin passihakemuksen yhteydessä. 

3. Passihakemuksen tekeminen netissä

Kirjaudu sisään poliisin sähköiseen asiointipalveluuntämä vaatii tunnistautumisen suomalaisilla verkkopankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Valitse "passit ja henkilökortit" ja täytä passihakemuslomake oikeilla tiedoilla sivulla olevien ohjeiden mukaisesti. Ollessasi kohdassa jossa kysytään passikuvaa, tyhjään ruutuun laitetaan se koodi, jonka sait sähköpostilla/tekstiviestillä. Sen jälkeen järjestelmä etsii kuvasi lupahallinnon palvelimelta tuon koodin avulla. Lopuksi valitaan passin toimituspaikka. Verkossa tehty hakemus myös maksetaan verkossa joko suomalaisen verkkopankin tai yleisimpien luottokorttien kautta. Voit seurata passihakemuksesi käsittelyn etenemistä poliisin asiointipalvelun kautta. Sinulle lähetetään ilmoitus sähköpostilla/tekstiviestillä, kun uusi passisi on noudettavissa. 

4. Passin nouto - joko itse tai valtuutetun toimesta

Huomioi, että poliisi ei lähetä passeja ulkomaille. Jos et ole itse menossa Suomeen, toinen henkilö (esim. ystävä tai perheenjäsen) voi noutaa valmiin passisi valtakirjalla. Huomioi, että hänellä on oltava voimassa oleva passi tai henkilökortti henkilöllisyyden varmistukseen. Valtakirjan mallin löydät täältä. Toimita allekirjoitettu valtakirja passin noutajalle postitse tai sähköpostilla, jonka jälkeen hän voi noutaa passin ja lähettää sen sitten kirjattuna kirjeenä sinulle ulkomaille. Itse laitoin äitini asialle, joka kävi noutamassa passini paikalliselta R-kioskilta.



Oma kokemukseni Australiassa

Passikuva. Ensimmäinen valokuvausliike ei pystynyt ottamaan täysin kokovaatimusten mukaista kuvaa, mutta onneksi seuraavassa onnisti (Fotolab Sydneyn keskustassa, osoite: 330 Pitt Street, Sydney NSW 2000).  Valokuvaaja ihmetteli hieman, miten passikuvalla voi olla lähes 10 sivua vaatimuksia, mutta onnistui pikaisesti saamaan tarvittavat kameran säädöt kohdilleen ja otti kuvan sekä lähetti kuvan elektronisen tiedoston suoraan sähköpostiini. Homma hoitui 5 minuutissa ja maksoi $20 dollaria. 

Passihakemus. Koko hakemusprosessi hoitui yllättävän helposti ja nopeasti - naputtelin hakemuksen samalla, kun illallinen poreili kattilassa. Odotin ongelmia, sillä olen asunut ulkomailla 10 vuotta ja olin uusinut edellisen passini Brysselissä Suomen suurlähetystössä, jonka jälkeen olin muuttanut tänne Australiaan. Passin uusiminen kuitenkin tapahtui kätevästi, kun sormenjäljet ja muut tiedot löytyivät poliisilta aiemman passinhaun jäljiltä viiden vuoden takaa, ja osoitetiedotkin olivat ajantasalla. Passin voi siis todellakin uusia ulkomailta käsin sohvalla istumalla. :) 

Hinta. Passikuva $20 (n. 13,50 €) + passihakemus 44 € + passin lähetys kirjattuna kirjeenä 16,50 €, eli yhteensä 74 €. 

Toivottavasti näistä ohjeista on hyötyä myös muille ulkosuomalaisille. Jätä toki kommentti, jos jotain oleellista jäi puuttumaan. Huomioi, että nämä passin uusimisen ohjeet ovat voimassa tätä kirjoittaessa. Tarkista aina ajantasaiset vaatimukset poliisin nettisivuilta. 


Seuraa Eliza Does Oz blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Nemoa etsimässä vastuullisesti Australian Isolla Valliriutalla / #ReilutBlogit vol. 3

Mitä kuuluu Isolle Valliriutalle, yhdelle Australian suosituimmista nähtävyyksistä? Tuo merenalainen paratiisi on todellinen luonnonihme, mutta sen tila on uhkaavasti huonontunut ilmastonmuutoksen takia. Ja mitä kannattaa ottaa huomioon suunnatessaan etsimään Nemoa tuolle maailman suurimmalle koralliriutalle?


Koillis-Australiassa sijaitseva Iso Valliriutta (Great Barrier Reef) on maailman suurin koralliriutta, joka muodostuu tuhansista yksittäisistä koralliriutoista ja saarista. Riutta levittäytyy yli 2000 kilometrin pituudelle Queenslandin osavaltion rannikolla ja se on havaittavissa myös avaruudesta käsin. 

Iso Valliriutta on pinnanalainen paratiisi, jota on luonnehdittu valtameren trooppiseksi sademetsäksi. Se on todellinen luonnonihme, joka ainakin sukeltajien ja snorklaajien on nähtävä kerran elämässään. WWF:n mukaan Valliriutalla on yli 400 erilaista korallia ja jopa 1500 kalalajia, Nemo-kala eli vuokkokala mukaan lukien. Riutan alueella tavataan myös harvinaisia uhanalaisia lajeja, kuten liemikilpikonnia ja dugongeja. Iso Valliriutta otettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1981 ja sitä pidetään yhtenä kauneimmista luonnonnähtävyyksistä. Valliriutta on myös tieteellisesti arvokas, koska valtavan lajikirjonsa vuoksi se on yksi maailman rikkaimmista ekosysteemeistä. 


Iso Valliriutta on yksi Australian suosituimmista nähtävyyksistä, eikä suotta. Muutama vuosi sitten Australiaan saapuessani reissu Valliriutalle oli myös oman bucket-listani kärjessä, ja päiväreissu Cairnsista olikin hyvin vaikuttava mutta myös silmät avaava kokemus. Pääsin ihailemaan kirkkaan turkoosina välkehtivää Korallimerta ja valkoisina hohtavia rantoja sekä snorklaamaan Nemon ja muiden eksoottisten kalojen ja harmittomien riuttahaiden joukossa. Silmiinpistävin näky olivat kuitenkin korallit - ne olivat toki kauniita, mutta paikoitellen pahasti kulahtaneita, eivät siis yhtään niin värikkäitä kuin kuvissa olin aikaisemmin nähnyt. En voinut olla tuntematta pientä pettymystä. Mistä oli kyse? 



Ilmastonmuutoksen aiheuttama meriveden lämpeneminen ja happamoituminen ovatkin ajaneet korallit ahtaalle. Veden lämmetessä liikaa korallit karkottavat niissä elävät pienikokoiset väriä antavat levät. Tämä johtaa korallien haalistumiseen, ja lopulta koralli voi kuolla. WWF:n mukaan kuluneen 30 vuoden aikana puolet Ison Valliriutan koralleista on hävinnyt, ja viime vuosien harvinaisen pitkäkestoinen El Niño -sääilmiö on nopeuttanut korallien joukkokuolemaa entisestään. Korallien ongelmia lisäävät mm. hallitsematon turismi, meriveden saastuminen, liikakalastus ja hirmumyrskyt. 

Iso Valliriutta on tuhansia vuosia vanha, ja se on ollut jatkuvassa muutostilassa, mutta muutosten vauhti ei ole koskaan ollut yhtä nopea kuin nyt. Australian hallituksen heikon toiminnan suojeluasioissa sanotaan vaarantaneen Ison Valliriutan aseman maailmanperintökohteena. Riutan huolestuttava tila onkin ollut varsinainen kuuma peruna myös paikallisissa uutisissa. Aikaisemmin tällä viikolla julkaistun Centre of Excellence for Coral Reef Studies -tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa Isosta Valliriutasta on vaurioitunut. Yritystä kuitenkin on; Australian ja Queenslandin hallitukset ovat investoineet yhteisesti vuosittain noin $200 miljoonaa dollaria erilaisiin toimenpiteisiin riutan suojelemiseksi


Mitä turisti voi tehdä suojellakseen Isoa Valliriuttaa?

Ison Valliriutan huikeat sukellus- ja snorklausmahdollisuudet sekä idyllliset näkymät laguuneineen ja hiekkarantoineen houkuttelevat turisteja alueelle. Turismi ylläpitää alueen taloutta, mutta aiheuttaa myös haittaa riutalle. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa Ison Valliriutan tilaan omilla valinnoillaan. Tässä muutama vinkki, joilla voit edesauttaa riutan säilymistä tuleville sukupolville:

Valitse vastuullinen matkanjärjestäjä ja ole vastuullinen matkailija
Ennen matkaa kannattaa selvittää, miten sukelluskeskus tai risteilyalus on ottanut ympäristöasiat huomioon. Eri mailla on erilaisia sertifikaatteja ekoturismille, Australiassa ekoturismikohteilla on Eco Certification. Matkatessasi riutalle muista itsekin olla vastuullinen matkailija. Älä siis roskaa, koske mihinkään, riko koralleja tai muutenkaan häiritse riutan elämää. 

Suosi kestävästi pyydettyjä kalalajeja ja mereneläviä
Ison Valliriutan liikakalastusongelmaan voi vaikuttaa valitsemalla ruoakseen kestävästi pyydettyjä kalalajeja ja mereneläviä

Vähennä kasvihuonekaasupäästöjä
Kaikkein tärkein asia Ison Valliriutan suojelussa on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Kestävä kulutus on ympäristön lisäksi kestävää myös sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta. Luonnonvarojen kierrätys, raaka-aineiden käytön minimointi ja tuotannon eettisyys ovat tärkeitä tekijöitä - niin kotona kuin matkoillakin. 

Tämän videon myötä pääset ihailemaan Isoa Valliriuttaa lähietäisyydeltä:



Tämä kirjoitus on osa #ReilutBlogit -kampanjaa, jonka teemana on tänä vuonna matkailu ja merien hyvinvointi. Tervetuloa osallistumaan mukaan tärkeän aiheen puolesta! Muiden kampanjaan osallistuneiden #ReilutBlogit -kirjoitukset löydät täältä


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

torstai 6. huhtikuuta 2017

Sydneyn pitkä kuuma kesä

Vaikka täällä Australiassa kesä on jo kääntynyt syksyyn, halusin vielä fiilistellä Sydneyn ihanaa kesää huhtikuun IGTT:n merkeissä. Hiekkaa varpaiden välissä, merisuolaa hiuksissa, katkarapuja grillissä ja kylmiä drinkkejä meren rannalla - näistä muodostui minun Sydneyn kesäni "joie de vivre".


Kesä (eli pohjoisen pallonpuoliskon talvi) on mainio ajankohta vierailla Sydneyssä. Kaupunki tarjoaa parastaan sen kaikissa väreissään: turkoosina välkkyvää merta, kultaisia hiekkarantoja ja vähintäänkin yhtä bronssisia surffareita sekä vehreitä puistoja. Sydneyn kesä on kuitenkin myös paljon muutakin kuin rentoja biitsipäiviä. Kaupunki tarjoaa niin matkailijoille kuin meille paikallisillekin huikean vuodenajan, sillä tarjolla on erilaisia festivaaleja, urheilu- ja kulttuuritapahtumia, viihdettä ja paljon muuta. Omia kesän kohokohtiani olivat mm. ooppera kesäillassa tähtitaivaan alla ja rento iltapäivä Sydney Festivalin merkeissä letkeää musiikkia kuunnellen. Tämän kesän ykkösjuoma oli frosé (frozen rosé) - todella toimiva virvoittava cocktail, joita tuli näissä helteissä siemailtua useammankin kerran. Lisäksi kesään mahtui herkullisia ravintolaelämyksiä, kuten Michelin tähti -kokin Stanley Wongin uutuusravintola Eastside Grill ja ihastuttava Aqua Dining ikonisissa Sydneyn satama-alueen maisemissa. 


Kulunut kesä oli pitkä ja kuuma myös virallisten tilastojen mukaan, sillä kyseessä oli koko historian lämpimin kesä. Sydneyssä kesän päivän ylin lämpötila on keskimäärin +26C astetta, mutta tänä kesänä lämpötila oli 2,8C astetta keskiarvon yläpuolella ja kesän lämpöennätykseksi mitattiin jopa +47C astetta. Kuumalla kesällä on toki myös kääntöpuolensa ja moninaiset vaikutukset, ja helle onkin koetellut niin ihmisten terveyttä, energiasektoria kuin aiheuttanut lukuisia maastopaloja. 


Vaikka rakastankin kesää ja aurinkoa, olen salaa iloinen että pahimmat helteet ovat nyt takana - ja samalla odotan hirvityksellä seuraavaa sähkölaskua, ilmastoinnille on nimittäin ollut käyttöä. Tänä vuonna syksy on kuitenkin tuonut valitettavasti mukanaan loputtomalta tuntuvat sateet, blaah... Kesää on siis jo ikävä, mutta onneksi kesäfiiliksiin pääsee takaisin näin Instagram-kuvien kautta. 


Tämä kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka tarkoituksena on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Instagram Travel Thursday on joka kuukauden ensimmäisenä torstaina tapahtuva kansainvälinen kampanja, jossa merkitään omia matkailuaiheisia kuvia tunnisteella #IGTravelThursday. Kampanjan järjestäjinä Suomessa toimivat Muru MouTravellover ja SkimbacoTervetuloa osallistumaan mukaan kampanjaan, tarkemmat ohjeet löydät täältä. Minut löydät Instagramissa nimellä @elizadoesoz


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Makumatkalla Tomi Björckin Blanca-ravintolassa Sydneyn Bondi Beachilla

Kävimme testaamassa suomalaisen julkkiskokin Tomi Björckin uuden Blanca-ravintolan Sydneyn Bondi Beachilla. 10 ruokalajin maistelumenu oli jännittävän herkullinen sekoitus itää ja länttä. Vahva suositus!


Tomi Björck on kenties Suomen tunnetuin kokki, ja hän on tuttu nimi myös Sydneyn foodie-piireissä. Björckin ansioluettelo on vakuuttava: hän työskenteli aikaisemmin Sydneyn ikonisessa Quay-ravintolassa, jonka jälkeen hän palasi Suomeen ja avasi ketjun ravintoloita Helsinkiin ja Tukholmaan. Lisäksi hän on mm. toiminut Master Chef -ohjelman päätuomarina ja julkaissut useita keittokirjoja. Rakkaus Australiaan toi Björckin perheineen takaisin Sydneyyn, ja tammikuun lopulla hän avasi yhdessä Samuel Colen kanssa Blanca-ravintolan Sydneyn Bondi Beachille. 

Paljon itsekin matkusteleva Björck on hakenut inspiraatiota ravintolan tyyliin maailmalta. Minimalistisen moderni ravintola on värimaailmaltaan tyylikkään musta-valkoinen. Se hyödyntää toimivasti erikorkuisia pöytiä ja tuoleja luoden monitasoisen tilan, joka täyttää pienemmän tilan mukavasti ilman tungosta ja luo samalla kutsuvan ruokailutilan, joka on samanaikaisesti sekä yksityinen että yhteisöllinen. Björck ja Cole kuvailevat Blancaa kankaaksi, jossa diversiteetti ja matkat yhdistyvät. 


Normaalin menun lisäksi Blanca tarjoaa seitsemän ja kymmenen ruokalajin maistelumenut, joista on myös tarjolla kasvisversiot. Olimme jo etukäteen päättäneet, että halusimme testata koko kymmenen ruokalajin kokonaisuuden. Blanca käyttää kestäviä australialaisia tuotteita ja yhdistää taidokkaasti Japanin ja Välimeren makumaailmoja luoden jännittävän herkullisia ruokalajeja, kuten bonito-pastrami yuzu-soijakastikkeella, pehmeäkuorinen taskurapu XO-majoneesilla ja mausteisella punakaalilla sekä kiinalaiset makkarakroketit harissa-kastikkeella. 



Maistelumenun kanssa ei valitettavasti ollut tarjolla kokonaisuuden kanssa yhteensovitettuja viinejä, mutta pystyimme helposti rakentamaan oman wine pairingin. Aloitimme illan lasillisilla Orangen viinialueen kuohuviiniä, jonka kanssa nautimme ensimmäiset kolme ruokalajia. Loput pääruoat nautimme Mornington Peninsulan viinialueen Pinot Gris -valkoviinin kanssa. Päädyimme tähän itsellemme hyvin epätyypilliseen viinivalintaan tarjoilijamme suosituksesta, ja hän antoi meidän myös maistaa viiniä. Tämä hyvin erilainen Pinot Gris mätsäsi aivan mainiosti kaikkien ruokalajien kanssa. Kymmenen ruokalajin kokonaisuus huipentui kahteen jälkiruokaan, jotka nautimme yllättäen erinomaisen saken kanssa. 


Blanca avasi ovensa tammikuun lopulla ja se on saanut varsin lämpimän vastaanoton Sydneyn foodie-piireissä, ja esim. Concrete Playground -sivusto on nimennyt Blanca maistelumenun Sydneyn kymmenen parhaan alle $100 dollarin degustation-dinnerin joukkoon. Blanca tarjosikin varsin erinomaista vastinetta rahalle; kymmenen ruokalajin maistelumenu maksoi $85 dollaria/henkilö ja koko lysti juomineen yhteensä $311 dollaria meiltä kahdelta. Kokonaisuus oli ehdottomasti herkullisen luova makumatka, jonka kruunasi ensiluokkainen ja asiantunteva palvelu ja lämmin tunnelma. Jäi ainoastaan nälkä palata ravintolaan pian uudestaan.

Blanca Bar & Dining
4/75-79 Hall Street, Bondi Beach NSW 2026


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Freycinetin kansallispuisto Tasmaniassa - Graniittikallioita ja valkoisia hiekkarantoja

Freycinetin kansallispuisto Tasmanian itärannikolla on ehdottomasti patikoijan unelma. Teimme mahtavan vaellusreissun jylhissä kalliomaisemissa yhdelle maailman parhaimmiksi nimetyistä rannoista. Ja mitkä maisemat reissu tarjosikaan!


Teimme Hobartista päiväreissun Freycinetin kansallispuistoon. Parin tunnin ajomatkan päässä Hobartista sijaitseva kansallispuisto on ehdottomasti patikoijan unelma. Alue on tunnettu jylhästä maastostaan ja erikoisista vaaleanpunaisista graniittikallioistaan. Kansallispuistossa on tarjolla useita erilaisia kävelyreittejä, joista meidän kohteeksemme valikoitui suosittu Wineglass Bay -lahti.


Aloitimme vaellusreissumme Freycinetin kansallispuiston lähtöpaikalta, josta suuntasimme The Hazards -vuoristoalueelle kohti Wineglass Bayn näköalatasannetta, josta jatkoimme matkaa kohti Wineglass Bay -lahtea. Reitti tarjoaa hyvin monimuotoiset maisemat ja lisäksi alueella on läsnä erilaisia harvinaisia kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja. Matkalla saimme kuulla lintujen laulua, mutta emme kuitenkaan bonganneet muita otuksia kuin pari liskoa. Reitti on paikoitellen melko kivikkoinen, joten kannattaa laittaa tukevat kengät jalkaan. Muutamat turistit tosin näyttivät selviytyneen patikoinnista ihan rantasandaaleissa, ja reissu kyllä soveltuu ihan kaikentasoisille vaeltajille, erityisesti näköalapaikalle asti. Ikoninen Wineglass Bay onkin yksi suosituimmista vaelluskohteista Freycinetin kansallispuistossa.



Jos maisemat olivat upeat matkan varrella, olivat ne vähintäänkin yhtä huimaavat päämäärässämme. Useat matkailusivustot ovat nimenneet Wineglass Bayn jopa koko maailman parhaimpien rantojen joukkoon. Olipa ranking mikä hyvänsä, valkoisen hiekan täydellinen kaari ja kirkas turkoosi meri todellakin tarjoavat ensiluokkaisen uimapaikan sekä silmiä hivelevät maisemat The Hazards -vuoristolle. Kannattaa pitää silmät tarkkana myös delfiinien varalta. Vaellusreissuun meiltä kului noin pari tuntia suuntaansa, lisäksi rentouduimme rannalla puolisen tuntia syöden eväät ja vilvoitellen meressä.



Ja kyllä, muodoltaan Wineglass Bay todellakin muistuttaa viinilasia. Vaikka itse viiniä ei olekaan tarjolla, puutostilasta Tasmaniassa ei tarvitse olla huolissaan. Saarelta löytyy nimittäin useita viinialueita, ja mekin huristelimme useiden viinitilojen poikki Swansean alueella Hobartin ja Freycinetin välimaastossa. Tällä kertaa meillä ei valitettavasti ollut aikaa tutustua viinitiloihin, mutta niiden pariin palaamme varmasti seuraavalla Tasmanian reissulla. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

torstai 9. maaliskuuta 2017

MONA-museo Hobartissa - Where sh*t happens

MONA-museo Hobartissa on kenties koko Australian mielenkiintoisin museo, joka rikkoo provokatiivisuudellaan taiteen sääntöjä. Maailmanluokan museo on paikka, jossa sh*t happens - kirjaimellisesti. MONA on lisäksi paljon muutakin kuin museo, ja se on ehdottomasti vierailun arvoinen, vaikka ei taiteen harrastaja olisikaan. 


Museum of Old and New Art eli tuttavallisemmin MONA on yhden miehen megafoni ja toteutunut unelma. Tasmanialainen matemaatikko ja taidekeräilijä David Walsh ansaitsi omaisuuden vedonlyöntiin kehittämillään algoritmeilla, mikä mahdollisti ammattimaisen pelaamisen kasinoilla. Lisävoittojen tuloksena syntyi $175 miljoonaa dollaria maksanut MONA, joka avasi ovensa yleisölle tammikuussa 2011. 

MONA on ehdottomasti maailmanluokan museo, jota Walsh itse on kuvaillut "kapinalliseksi aikuisten Disneylandiksi", mikä onkin varsin osuva kuvaus. Museossa vanha ja uusi taide ovat häkellyttävässä mutta mielenkiintoisessa sekamelskassa keskenään. MONA on samanaikaisesti sekä provokatiivinen, häiritsevä että mukaansatempaava. Tässä muutama esimerkki mitä MONAssa voi odottaa näkevänsä ja kokevansa: 
  • Interaktiivisia taideteoksia, joiden luomiseen voi ottaa osaa. 
  • Seksin, kuoleman ja evoluution teemojen ympärille rakennettuja teoksia, jotka ovat samanaikaisesti sekä tyrmistyttäviä, sivistäviä että viihdyttäviä.
  • Muinaisia egyptiläisiä muumioita.
  • "Bit.fall"-vesiputous, jossa päivän uutisotsikot "virtaavat". 
  • "Cloaca": jättiläismäisistä koeputkista rakennettu koneisto, joka toimii kuin ruoansulatus. Sille syötetään ruokaa kahdesti päivässä ja masiina prosessoi ruoan ruskeaksi tahnaksi - ja kahdesti päivässä se myös "ulostaa". 




Walsh ei halunnut museon edustavan vain akateemisille älyköille suunnattua korkeakulttuuria, niinpä hän rakennutti kolmikerroksisen museon nerokkaasti maan alle. MONA on lisäksi paljon muutakin kuin pelkkä museo. Museon sisäänkäynnin vieressä on tenniskenttä - yksinkertaisesti siksi, että Walsh pitää tenniksestä. Lisäksi museon yhteydessä on ravintola (The Source), viinitila (Moorilla Estate) ja olutpanimo (Moo Brewery). Museon yhteydessä on myös mahdollista majoittua, lisäksi tarjolla on mm. kuntosali, uima-allas sekä erilaisia kulttuuritapahtumia ympäri vuoden. 



MONA sijaitsee Hobartin pohjoispuolella Derwent-joen rannalla, noin 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta tai noin puolen tunnin lauttamatkan päässä Brooke Street Pier -satamasta. Matka MR1-lautalla oli varsin mukava kokemus ja se tarjosi upeat maisemat sekä erilaisen perspektiivin kaupunkiin. Lisäksi Posh Pit -lipuilla meillä oli käytössämme avoin baari sekä saimme nauttia pientä naposteltavaa - varsin mainio tapa aloittaa ja päättää päivä. 


MONA (Museum of Old and New Art)
655 Main Road, Berriedale TAS 7011


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: