perjantai 11. toukokuuta 2018

Queenstown - Lumoavaa luontoa ja seikkailulajeja Uuden-Seelannin Eteläsaarella

Uuden-Seelannin Eteläsaaren maisemia on vaikea käsittää ennen kuin näkee ne itse. Miniloma Queenstownissa olikin kuin kaunista unta. Tarunomaisten luontoelämysten lisäksi saimme myös adrenaliinit kuohumaan tuossa extreme-lajien mekassa. 



Luonnon lumoavaa kauneutta

Queenstownin sanotaan saaneen nimensä sen kauneudestaan; kuningatarkin voisi asua siellä. Muutkin kuin kuninkaalliset ovat huomanneet kaupungin lumoavan kauneuden, ja historian varrella Queenstown on saattanut pauloihinsa kullankaivajia, seikkailijoita, elokuvantekijöitä ja viiniharrastelijoita. Paikassa on todellakin jotain maagista. 



Alueen henkeäsalpaava luonto on sen intensiivisin ja viettelevin kokemus. Karut vuoret, kirkkaan siniset järvet ja ikivanhat metsät - Queenstownia ympäröivä luonto on uskomattomien kontrastien yhdistelmä, ja voin yhtään liioittelematta sanoa sen olevan yksi kauneimmista paikoista missä olen käynyt. Huhtikuun lopulla luonto hehkui mahtavissa ruskan väreissään uskomattomana värimattona. Viileä, usvaisen sateinen sää loihti vain lisää kiehtovan mystistä tunnelmaa. Pitkän valkoisen pilven maan sää onkin ympäri vuoden hyvin epävakainen. Vaikka en itse Lord of the Rings -fani olekaan, pystyin suorastaan näkemään edessäni Frodon sormuksineen... Heräsimme joka aamu taianomaisiin auringonnousuihin, kun aurinko pilkahti vuorten takaa maalaten edessämme avautuvan maiseman pastelliväreillä. 




Seikkailijoiden paratiisi

Queenstown on adrenaliinia metästävien seikkalijoiden paratiisi, ja kaupunki onkin nimennyt itsensä maailman aktiviteettikaupungiksi numero yksi. 1980-luvulla Queenstown tuli kaikkien hurjapäiden tietoisuuteen, kun uusiseelantilainen A.J. Hackett keksi benjihypyn ja kokeili sitä 43 metriä korkealta Kawaraun rotkon riippusillalta. Huristellessamme Skyline Gondolan kyydissä Bob's Peakin huipulle saimme hämmästellä upeiden maisemien lisäksi samanaikaisesti useita extreme-lajeja, kuten benji- ja laskuvarjohyppyjä, ohjaskelkkailua ja maastopyöräilyä. Pelkkä adrenaliinintäyteinen näky sai suorastaan hengästymään. Korkeiden vuorten, suurten pudotusten ja villien koskien ympäröimä kaupunki on todellakin kuin jättimäinen luonnon oma leikkikenttä. Queenstownissa taivaskaan ei ole rajana. 

Skyline Gondola on muuten koko eteläisen pallonpuoliskon jyrkin köysirata, mutta se soveltuu hyvin rauhallisempaankin makuun. Bob's Peakin huipulta avautuvat mahtavat näkymät Queenstownin ja Wakatipu-järven ylle sekä kauempana kohoaville jylhille vuorille. Sieltä lähtevät monet vaellus- ja maastopyöräilyreitit, ja lisäksi tarjolla on monia muita seikkailuaktiviteetteja sekä ravintola. Jatkoimme huipulta patikoiden matkaa aina Ben Lomondin vuoren huipulle saakka. Nousu 1748 metrin korkeuteen oli melko tuskainen, mutta lumihuippuisen vuoren huipulta avautuivat tyrmäävän upeat maisemat. 


Queenstownissa ei voi kuulemma käydä kokeilematta jotain seikkailulajia, ja mekin päätimme ottaa haasteen vastaan, vaikka emme mitään extreme-urheilijoita olekaan. Vaellusreissun jäljiltä jokainen lihas vielä kipeänä hyppäsimme mönkijöiden kyytiin. Oppitunnin jälkeen suuntasimme huristelemaan maastoon oppaamme johdolla. Jännitystä riitti, muta roiskui, pari jänistä pomppi juuri ja juuri pois alta - ja hauskaa oli! Välillä pysähdyimme hengähtämään ja ihastelemaan syksyn väreissä hehkuvaa luontoa. Tämän mahtavan kokemuksen tarjosi Off Road Adventures.



After ski -tunnelmaa 

Vaikka Queenstown onkin pieni kaupunki, sen keskustassa vallitsee nuorekas alppikylä-tyylinen tunnelma, vaikka hiihtokausi ei vielä ollutkaan alkanut. Vuoden ympäri Queenstown nukkuu harvoin ja sen yöelämä on kuulemma jotain hyvin spesiaalia, varmaankin lukuisista turisteista johtuen. Kaupungin baari- ja ravintolatarjonta on jopa yllättävän monipuolinen, ja viinibaarit ja gastropubit tarjosivat mukavaa kontrastia ulkoilmassa vietettyjen päivien päätteeksi. Aaah, lammas ja Pinot Noir - molempia kannattaa ehdottomasti maistaa Uudessa-Seelannissa, paremmista ei nimittäin ole tietoa!


Queenstown sai pauloihinsa pari matkustajaa lisää, ja rakastuimme paikkaan jopa niin paljon, että loungessa paluulentoa odotellessamme buukkasimme sinne jo uuden reissun. Nähtäväksi jää, mitä seikkailulajia rohkenemme kokeilemaan seuraavalla kerralla. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Australian Orange Country - Kamelikilpailuja ja viininmaistelua

Blogiani pidemmän aikaa lukeneet varmaan jo tietävät, että nautin mielelläni lasillisen viiniä (tai viisitoista). Eipä siis ollut mikään yllätys, että suuntasimme viinialueelle syksyisen viikonlopun viettoon. Kohteena oli tällä kertaa Orange Country.


Orangen viinialue sijaitsee noin neljän tunnin ajomatkan päässä Sydneystä luoteeseen. Alue on yksi Australian vanhimpia viininviljelyseutuja, ja 1200 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella se on koko maan korkeimmalla sijaitseva viileän ilmaston viinialue. Syksyinen viikonloppu oli mainio ajankohta reissulle, sillä alueen luonto hehkui upeissa ruskan väreissään. Tällaista väriloistoa ei meillä Sydneyssä ole tullut vastaan. 


Orangen viinialue on yksi suosikkiviinialueistani Australiassa. Pidän erityisesti alueen Rosé-viineistä, Pinot Noir -punaviineistä sekä Chardonnay -valkoviineistä. Monet alueen viinitilat olivat meille jo entuudestaan tuttuja, ja entisten suosikkien lisäksi vierailimme myös parilla uudella, ystäviemme suosittelemalla viinitilalla. Heifer Station on ehdoton suosikkimme, minne palaamme jokaisella Orangen reissulla. Uusista tuttavuuksista erityisen positiivisia kokemuksia olivat Ross Hill Wines ja Patina Wines



Viinitilojen lisäksi Orangen ravintolatarjonta on pikkukaupungiksi suorastaan vertaansa vailla. Nautimme todella uniikin dinnerin Charred -ravintolassa, jonka menu on saanut inspiraationsa matkoista maailman ympäri. Ravintola käyttää paikallisia tuotteita ja annokset on tarkoitettu jaettaviksi. 


Viikonlopun yllätysohjelma oli kamelikilpailut. En ollut moisesta ennen kuullutkaan, joten lähdimme ottamaan selvää mistä on kyse. Kamelikilpailut ovat Orangessa jokavuotinen tapahtuma molempina pääsiäisviikonloppuina. Kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, mutta kamelit ja niiden ohjaajat ovat ihan ammattimaisia; periaatteessa pitkälti siis sama konsepti kuin hevosten laukkakilpailut. Kamelit olivat kyllä aikamoisia persoonallisuuksia. Ensimmäisen lähdön oma suosikkikamelini ei suostunut starttaamaan ollenkaan, ja toisessa lähdössä yksi kameli loikkasi ensin aidan yli pusikon puolelle, palasi kuitenkin pian takaisin radalle ja sijoittui vieläpä toiseksi. Haha, olipahan elämys! Kisat etenivät kuitenkin niin hitaasti, että parin lähdön jälkeen olimme valmiit palaamaan takaisin suosikkiharrastuksemme eli viininmaistelun pariin.


Reissu viinialueelle on aina hyvä idea. Syksyinen viikonloppu Australian O.C.'ssä oli täydellinen yhdistelmä mahtavia viinejä ja herkullista ruokaa, kaunista maaseutua sekä aidon ystävällisiä ihmisiä. Pari tuntia pidempi ajomatka hieman kaupalliseen Hunter Valleyn viinialueeseen verrattuna kannattaa, erityisesti jos on aikaa koko viikonlopun verran. Lisäksi siellä on enemmän kameleita. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Bellingen - Hippikaupunki sademetsän siimeksessä Australian itärannikolla

Työprojektin kautta New South Walesin osavaltio on tullut tutuksi ihan uudella tavalla ja olen päässyt myös vähän matkustelemaan, ja lisää työreissuja on jo kalenterissa. Keskellä kuuminta kesää työreissu vei minut Australian itärannikolle Coffs Harbouriin, ja päätin jäädä sinne vielä lomailemaan viikonlopuksi kokousrupeaman jälkeen, ja Jason liittyi seuraani oman työviikkonsa päätteeksi. Paikalliset kollegani suosittelivat päiväreissua Bellingenin alueelle, sillä ensinnäkin ilmasto on siellä viileämpi ja toiseksi alueella riittää nähtävää ikivanhoista sademetsistä lukuisiin upeisiin vesiputouksiin. Ilman ennakko-odotuksia hyppäsimme auton rattiin ja suuntasimme kohti sisämaata.


Bellingen sijaitsee vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä Coffs Harbourista sisämaahan, mutta tuntuu kuin olisi matkustanut paljon kauemmaksi - pikkukaupungin tunnelma on nimittäin täysin erilainen. Suloinen pikkukaupunki Bellingen, paikallisittain Bello, tanssii aivan oman bongorumpunsa tahtiin. Bello tarjoaa rentoa, vaihtoehtoista tunnelmaa, orgaanisia tuotteita, ja sen paikallisesta väestöstä huokuu urbaani tietoisuus.

Nautimme aamiaisen ihanassa 5 Church Street -kahvilassa, joka on pittoreskin Bellingenin sydän ja sielu. Uniikki kahvila käyttää paikallisia, orgaanisia, tuoreita tuotteita, ja hankkii raaka-aineet suoraan paikallisilta tuottajilta. Iltaisin kahvila muuntautuu musiikin ystävien kohtauspaikaksi.


Aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Dorrigon kansallispuistoon. Dorrigo Rainforest Centre on monien vaellusreittien aloituspaikka, ja siellä kannattaa ehdottomasti pistäytyä, sillä reittivinkkien lisäksi vierailukeskus tarjoaa mielenkiintoista tietoa alueen luonnosta ja eläimistä. Vierailukeskuksen yhteydessä on myös kahvila. 

Vierailukeskuksen vinkit mukanamme suuntasimme Wonga Walk -reitille, joka on yksi koko kansallispuiston suosituimpia vaellusreittejä. 800 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ja tiheän kasviston suojassa oli mukavasti viileämpää; kollegat olivat siis aivan oikeassa. Reitin varrella voi hämmästellä jopa 600-vuotta vanhoja puulajeja, omituisia sieniä ja kuunnella erikoisten lintujen laulua. Noin kuuden ja puolen kilometrin pituiseen kierrokseen meiltä kului aikaa noin kaksi ja puoli tuntia.


Reitin varrella oli lisäksi useampia vesiputouksia, joista koko vaellusreissun kohokohta oli Chrystal Shower Falls -vesiputous, sillä reitti vei aivan vesiputouksen taakse. Luolamaisessa kivimuodostelmassa vesiputouksen takana voi tuntea viilentävät vesipisarat iholla ja ihailla subtrooppista sademetsää aivan uudenlaisesta näkökulmasta.



Koska vesiputouksista ei voi koskaan saada tarpeekseen, suuntasimme vaelluksen jälkeen vielä Dangar Falls -vesiputoukselle. Kaunis, 30 metriä korkea vesiputous sijaitsee parin kilometrin päässä Dorrigon keskustasta pohjoiseen, keskellä idyllisiä maalaismaisemia. Lyhyt kävelyreitti johtaa vesiputouksen juurelle - ja mikä parasta, vesiputouksen alla on myös ihan luvallista uida. Hikisen vaellusreissun jälkeen olikin ihana pulahtaa viilentävään veteen. 



Aktiivisen päivän päätteeksi palasimme vielä Bellingeniin, ja nautimme parit virkistävät pienpanimo-oluet ja pizzan Bellingen Brewery -olutpanimossa. 


Bellingen on tuntemattomampi helmi Coffs Harbourin lähialueella. Boheemi hippikaupunki on kuin sisämaan Byron Bay, ja sen ympäristöstä löytyy upeita sademetsiä ja lukuisia vesiputouksia. Kannattaa laittaa Bello muistiin Australian itärannikon roadtrippiä varten!


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa:
Facebook | Instagram | Twitter | Bloglovin | Blogit.fi

torstai 29. maaliskuuta 2018

Berry - Kesäinen viikonloppureissu Sydneystä

Vaikka olemmekin kolunneet Sydneyn lähiympäristöä ristiin rastiin, löydämme jatkuvasti uusia mielenkiintoisia kohteita, jotka sopivat mainiosti viikonloppureissuiksi. Miniloma lähialueella on erinomainen tapa irrottautua arjesta ja lisäksi lähimatkailu on edullisempaa ja ekologisempaa.


Australia-päivän pidennetyn viikonlopun kohteeksemme valikoitui tällä kertaa Berry. Se on hurmaava pieni kaupunki Shoalhavenin alueella parin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä etelään. Herkullisen nimensä mukaisesti kaupunki onkin todellinen foodie-kohde. Tarjolla on ihania pieniä ravintoloita, leipomoita, kahviloita sekä kuuluisa donitsivaunu (Donut Van). Löytyipä myös jopa salmiakkia ihan suomalaiseen makuun Treat Factory'n herkkuvalikoimasta!


Herkullisten ruokaelämysten lisäksi alueelta löytyy mahtavia viinejä. Shoalhavenin alue on viinialueena hyvin nuori, mutta alueelta löytyy kuitenkin lähes parikymmentä viinitilaa. Alueen tunnetuin viinilajike on Chamboucin, raikkaan hedelmäinen ranskalainen punaviini. Myös erityisesti alueen valkoviinit osoittautuivat erinomaisiksi. Coolangatta Estate ja Two Figs olivat meille jo entuudestaan tuttuja, hyväksi havaittuja viinitiloja. Uusista tuttavuuksista positiivisin kokemus oli Mountain Ridge Wines, missä nautimme herkullisen juustolautasen viininmaisteln yhteydessä vehreän kauniista maisemista ja kesäisestä auringonpaisteesta nauttien. Tapasimme viinitilalla yllättäen myös ihanan suomalaistaiteilijan Hela Donelan, jonka upeita teoksia on esillä Lookout Gallery -taidegalleriassa viinitilan yhteydessä. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa!



Shoalhavenin alue on tunnettu vihreinä kumpuilevista maalaismaisemistaan. Teimme mukavan, parin tunnin mittaisen vaellusreissun Drawing Room Rocks Lookout -näköalatasanteelle. Hieman vaivalloinen nousu metsäpolkua pitkin palkitsi häikäisevillä maisemillaan. Näköalapaikan ainutlaatuiset kivimuodostelmat todellakin muistuttavat kivistä tehtyjä tuoleja ja pöytiä.


Rentouttavan minilomamme kruunasi hurmaava AirBnB-asuntomme Belvoir Pavillions, joka oli todella timanttinen löytö. Majapaikka sijaitsee maaseudun rauhassa, vajaan 10 minuutin ajomatkan päässä Berryn keskustasta. Talo on peräisin 1910-luvulta, mutta se on remontoitu moderniksi ja toimivaksi - täydellinen paikka romanttiselle lomalle kauniine puutarhoineen ja uima-altaineen.


Kesäinen Berry tarjosi ehdottomasti parastaan. Viehättävä pieni kaupunki on mainio kohde sekä aktiivilomalle että rauhallinen pakopaikka rentoutumiseen. Metsiä, rantoja, idyllisiä maalaismaisemia, kultuuriperintöä ja ystävällisiä ihmisiä - kaikki samassa paikassa. Missä muualla muka voisit vaihtaa pubissa voittamasi lihalautasen jäätelöön kadun toisella puolella?


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

torstai 22. maaliskuuta 2018

Hoi An - Tunnelmallinen aikamatka entisaikojen Vietnamiin

Vietnamin minilomamme jatkui Da Nangista noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Hoi Aniin, jota monet ovat hehkuttaneet jopa koko Vietnamin parhaaksi kohteeksi. Odotukset olivat siis korkealla saapuessamme ikivanhaan lyhtyjen kaupunkiin.


Da Nangin kaoottinen liikenne jäi taaksemme ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme riisipeltojen keskeltä ikivanhaan, pieneen kaupunkiin ja tuntui, että siirryimme välittömästi ajassa taaksepäin. Hoi An on Da Nangiin verrattuna hyvin rauhallinen ja pieni kaupunki, jonka aito ilmapiiri on havaittavissa joka puolella. Elämänrytmi on hidas ja perinteet näkyvät vahvasti katukuvassa. 



Hoi Anin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Kaupungin keskusta on erittäin hyvin säilynyt ja se on kunnostettu ranskalaista siirtomaa-arkkitehtuuria kunnioittaen. Keskustan kadut on pyhitetty jalankulkijoille ja polkupyörille, mutta turistihärveleiltä ja selfiekeppilaumoilta ei kuitenkaan voinut välttyä. Kaupungin kapeille lyhtyjen koristamille kaduille voi uppoutua seikkailemaan tuntikausiksi. Kaupungin halki kulkevalla Thu Bon -joella voi seilata pienellä veneellä ja iltahämärässä laskea veteen paperisen kynttilänlyhdyn. Erityisesti iltaisin joenvarrella vallitseekin hyvin satumainen tunnelma. Vierailu torialueella on myös jo itsessään elämys. Myynnissä on kaikkea mahdollista turistikrääsästä tuoreisiin hedelmiin ja vihanneksiin sekä eläviin kanoihin. 


Kaupungin tunnetuin maamerkki on punainen katettu silta, jonka japanilaiset kauppiaat rakennuttivat 1500-luvun lopussa. Vanhaankaupunkiin myydään edullisia pääsylippuja, joilla pääsee käymään japanilaisella sillalla, temppeleissä, museoissa ja perinteisissä taloissa sekä käyskentelemään suljetuilla kujilla. 


Hoi An on lisäksi yksi Vietnamin parhaista paikoista vaatteiden teettämiseen edullisesti. Kannattaa kuitenkia kysyä suosituksia räätäleistä, sillä kaikki eivät ole yhtä laadukkaita. Jason teetti itselleen puvun, joka oli valmis jo seuraavana päivänä. Hotellimme suosittelema Bi Tailor oli erinomainen ja palvelu ystävällistä. 

Kaupungilla kävellessä ei voi olla poikkeamatta toinen toistaan houkuttelevampiin pieniin ravintoloihin. Vietnamilainen ruoka on herkullista ja myös Hoi Anin kulinaristiset elämykset ovat moninaiset. Illalliselle on mukava rauhoittua jokivarteen nauttimaan kaupungin tunnelmasta. Kannattaa myös ehdottomasti maistaa banh mi -patonkeja, jotka ovat lähtöisin juuri Hoi Anista.


Hoi Anin hintataso on edullinen ja varsin kohtuullisella budjetilla voi majoittua hyvinkin laadukkaasti. La Siesta Resort & Spa -hotelli oli erinomainen valinta ja se tarjosi suorastaan aivan huikeat puitteet romanttiselle minilomalle. Olisin voinut jäädä sviittiimme vaikka asumaan! 



Entisaikojen Vietnamia, hyvää ruokaa ja rauhallista tunnelmaa etsivälle Hoi An on erinomainen lomakohde. Hoi An oli todellakin kirjaimellisesti kuin aikamatka ajassa taaksepäin. Sen aitoa ilmapiiriä eivät latistaneet edes turistilaumat. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Da Nang - Mystisiä vuoria ja ruokaelämyksiä Vietnamissa

Da Nang oli ensikosketukseni Vietnamiin, minne matkasimme vuodenvaihteen jälkeen Hong Kongista. Hong Kongista lennetään kolmeen kohteeseen Vietnamissa: Ho Chi Min Cityyn, Hanoihin ja Da Nangiin. Halusimme kokea hektisen Hong Kongin vastapainoksi jotain rauhallisempaa ja myös vähän lämpöä, joten näin ollen Vietnamin minilomamme kohteiksi valikoituivat sen keskirannikolla sijaitsevat Da Nang ja sen lähistöllä sijaitseva historiallinen Hoi An. 



Palmurantoja ja kaupunkielämää

Da Nang on tunnettu rantakohde ja kaupungin alueelta löytyy hiekkarantaa jopa noin 60 kilometrin verran. Palmurantojen lisäksi kaupungista löytyy vibranttia kaupunkielämää. Lähes koko reissumme ajan sää oli hieman sateinen, mutta onneksi rannalla löhöily ei kuulunutkaan tällä kertaa suunnitelmiimme. Rakastamme vietnamilaista ruokaa ja Da Nang olikin meille erityisesti foodie-kohde. Ahmimme herkullista kurkumalla maustettua nuudelikeittoa (Mi Quang), joka on paikallinen erikoisuus, sekä perinteisiä banh mi -patonkeja.


Länsimainen kahvi ja viini näyttivät olevan paikallisittain todella luksusta, ainakin tarjonnasta ja hinnoista päätellen. Kahvi maksoi enemmän kuin itse ateria ja viinien hinnat olivat samaa tasoa tai jopa korkeammat kuin meillä Australiassa. 

Hintataso on Vietnamissa kuitenkin edullinen ja laadukkaan hotellihuoneen saa varsin kohtuullisella hinnalla. Majoituimme ihanan Brilliant Hotel -hotellin sviitissä Han-joen rannalla kaupungin ikonisen Dragon Bridge -sillan läheisyydessä.



Vietnamissa voi myös kirjaimellisesti elää miljonäärin elämää, sillä valuutan vaihtokurssi on ihan järjetön: 1 EUR = n. 28,000 VND. 


Marble Mountains - mystiset marmorivuoret

Muutaman kilometrin päässä Da Nangin keskustasta etelään sjaitsevat mystisen upeat Marble Mountains eli marmorivuoret. Nämä viisi vuorta on nimetty viiden elementin mukaan, mitä niiden sanotaan edustavan: metalli, vesi, puu, tuli ja maa. Kapusimme hieman vaivalloisen nousun marmorivuorten korkeimmalla huipulle sekä seikkailimme matkan varrella vuorten kätkemissä luolissa.


Da Nangin symbolina tunnettujen marmorivuorten tunnelma on runollinen kauniiden maisemien, taitavasti rakennettujen pagodien ja eri jumalille pyhitettyjen alttareiden sekä meren aaltojen kohinan keskellä. 

Vuorten juurella marmorinveistäjät myyvät kaikkia mahdollisia marmorista tehtyjä tuotteita.




Kaaosta ja vieraanvaraisuutta

Da Nangin liikenne oli stressaavaa ja kaoottista. Olisin tarvinnut varmaan pari päivää lisää aikaa tottua paikalliseen liikennekulttuuriin. Kadut ovat kapeita ja paikoitellen melko huonossa kunnossa - ja niitä helkutin mopoja on joka puolella. Vuodenvaihteessa liikkeellä oli myös ehkä jopa yllättävän paljon turisteja. Aluksi tien ylitys tuntui täysin mahdottomalta, mutta opin kuitenkin pari hyödyllistä niksiä. Oman kokemukseni mukaan on edettävä varovasesti mutta päättäväisesti ja varottava autoja, mopot kyllä kiertävät jalankulkijat. 

Vaikka vietnamilainen yhteiskunta on kokenut paljon muutoksia vuosien saatossa, paikallisista huokuu halu muutokseen ja toivo tulevaisuudesta. Aidon ystävälliset ihmiset, herkulliset ruokaelämykset ja edullinen hintataso tekevät Vietnamista houkuttelevan kohteen, minne tulemme varmasti palaamaan uudelleen. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: 

tiistai 13. helmikuuta 2018

3 salaista baaria Hong Kongissa

Hong Kong tunnetaan erityisesti rooftop-baareistaan, mutta kaupungista löytyy myös useita mielenkiintoisia New York -tyylisiä salaisia baareja. Kieltolain aikaisia salaisia juomapaikkoja kutsuttiin speakeasy-baareiksi, koska niissä piti puhua hiljaa, jotta baari ei tulisi paljastetuksi. Vaikka kieltolaista onkin jo ikuisuus, salamyhkäisten salakapakkojen perintö elää edelleen. Kävimme joululomalla testaamassa kolme salaista baaria Hong Kongissa, ja sattumalta niiden tarinat kietoutuivat yhteen. Tämänkin tarinan takana on nainen.



Mrs Pound 

Legendan mukaan 1950-luvun mystinen burlesque-tähti Mrs Pound halusi jättää entisen elämänsä taakseen ja hän pakeni Hong Kongiin. Hän rakastui Mr Mingiin, ja yhdessä he matkustelivat ympäriinsä nauttien aasialaista street foodia. Mr Ming lahjoitti rakkaalleen postimerkkikauppansa, jossa Mrs Pound vietti uutta salattua elämäänsä. Mrs Pound loihti street foodia omalla tavallaan, mikä muistutti häntä makumatkoista maailmalla. 

Tarinan mukaisesti Mrs Pound oli postimerkkikaupaksi naamioitu salakapakka Sheung Wan -alueella. Uusi salaisuus on kuitenkin tullut julki. Mrs Pound ja hänen uusi rakkaansa Lee Sai ovat sinetöineet rakkautensa lukkosepänliikkeessä. Ja näin ollen postimerkkikauppa on muuttanut muotoaan ja ravintolan julkisivu on nykyisin lukkosepänliike. Tarkkaavaisuus on paikallaan, jotta löydät salaisen napin, jolla baarin ovi aukeaa...


Mrs Pound 
6 Pound Lane, Sheung Wan, Hong Kong 


Foxglove 

Foxglove Hong Kongin keskustassa on Mrs Poundin ja Frank Minzan rakkauslapsi. Romanssi matkan varrella jätti Minzan kaipaamaan rakkaansa paluuta, ja hän oli itse asiassa niin rakkaudenkipeä, että hän nimesi yksityisen baarinsa Mrs Poundin lempikukan, sormustinkukan (foxglove), mukaan. Foxglove on ulkoapäin elegantti sateenvarjokauppa Printing Housen toisessa kerroksessa, mutta sisältä paljastuu tyylikäs jazz-baari.


Foxglove 
6 Duddell Street, Central, Hong Kong 


Dr Fern's Gin Parlour 

Dr Fern on Mrs Poundin uskottu lääkäri, joka määrää hänelle päivittäisen terveellisen annoksen giniä ja muita rohtoja. Tohtorin vastaanotto sijaitsee Landmark-rakennuksen alakerrassa. Sisältä kuitenkin paljastuu tyylikäs gin-baari, jonka valikoimasta löytyy noin 250 eri giniä ympäri maailmaa - myös pari suomalaista Kyrö Distilleryn giniä. Tämä vastaanotto on ehdottomasti jokaisen ginin rakastajan (kuten itseni) taivas.


Dr Fern's Gin Parlour 
First Basement Floor, Landmark, Atrium, 
15 Queen's Road, Central, Hong Kong 


Vinkki: kannattaa käydä tsekkaamassa nämä baarit "oikeassa" järjestyksessä, jolloin myös tarina seuraa loogisessa järjestyksessä - ensin Mrs Pound, sitten Foxglove ja viimeiseksi Dr Fern's Gin Parlour. Baareihin voi olla vaikea löytää sisälle, joten kannattaa olla tarkkana. Kannattaa myös kysyä baarien henkilökunnalta lisää tarinasta, sillä en halua halua paljastaa kaikkia yksityiskohtia. Salaperäisyys ja ripaus jännitystä nimittäin kuuluvat olennaisena osana salakapakkojen henkeen. 


Seuraa Eliza Does Oz -blogia seuraavissa kanavissa: